matkalla vuorille kauas yhteiskunnasta

Sain porttikiellon Yhdysvltoihin. Vietin yön putkassa.

Viikon löhöily Kanadan yliopistoalueella päättyi poliisi hommaan. Karkasin ja nyt matkalla Amerikan Detroittiin. Tarkotuksena jatkaa etelään päin, ehkä jopa Meksikoon asti aurinkorannalle.

Saavuin Kanadan Toronton bisnes dimensioon(helvettiin). Oon shokissa miten ihmiset voi elää näin. Työskentely on niin kaukana menneisyydessäni etten muista kuinka kamalalta se tuntuu.

Prinsessa Ruusutossun neuvo: Tuhlaa jos tuntuu siltä. Tuhlaajaprinsessoilla on mukavempi olla. Raha tulee aina takaisin vaikka lottovoiton muodossa. Muista että elät leijuvalla maapallolla keskellä avaruutta.

Eilen käytin $300 hyvinvointiin ja tulin takaisin hotellille ekstaattisen rentoutuneena. Se on sen arvoista.

Päätin että minusta ei ole stressi-kiire egoilu elämään johon new york ihmisen pakottaa. Olen metsän asukki nisäkäs. Suomalaiset ovat metsäkansaa. Mulla ei oo hajuu mihin meen mutta sillä ei ole väliä. Kokeneena seikkailijamatkailijana osaan improvisoida.

New Yorkissa kohtaan viimeiset negatiiviset uskomukset rahan ansaitsemisesta ja vihdoin siirryn ökyrikkaan rooliin. Mallin ura on alkanut. Olen luonut uuden trendin.

Viimeinen päivä Kolumbiassa. Opetan sinulle miten käyttää omaa julkkisenergiaasi kuten Marilyn Monroe sitä käytti.